#6

Heipsun. Hiljaisuuteen löytyy selitys. Ville on ollut kipeänä ja se on vieny miun motivaation kirjoittaa blogia, kun en iltaisin Villen kanssa tee muuta kuin käyn harjaamassa sen , tekemässä ruuat ja muuta pientä tallipuuhailua. Villellä nousi siis kuume tuossa viikko sitten, joka kesti muutamia päiviä kunnes sain sitten eläinlääkärin paikalle, joka totesi Villellä viruskuumeen. Tämä johtui siis tallivaihdoksesta ja yleensä menee itsestään ohi, mutta ell antoi suonensisäisesti kuumetta alentavaa lääkettä Villelle + 2,5 päivää kestävän jauholääkityksen, eli aamuin illoin ruuan sekaan laitettiin jauholääke. Ell kuunteli Villeltä myös keuhkot, jotka olivat ok ja kehui miten hyvä kuntoinen hevonen se on.

Ville on ainakin vielä ensi viikon lomalla, että varmasti paranee kunnolla ennenkuin aloitetaan työskentelyt pikkuhiljaa normaalisti. Harmittaa ihan sikana tää takaisku, alettiin olla jo niin hyvällä mallilla kaiken suhteen, mutta eipä sille mitään voi ja tästä vaan etiäpäin. :) viime viikolla ennen kuin Villelle nousi kuume, Elli oli käynyt maastossa Villen kanssa. Ja oli sujunut ihan hyvin!

Kunhan Ville on parantunut, olisi tarkoitus aloittaa puomityöskentelyt ja hiljalleen myös hypyt ratsastajan kanssa. Saattaa meikäläinen saada kylmää kyytiä, Villen lempihommaa kun on tuo hyppääminen.. :D Jossain vaiheessa on vaan uuden satulan hankkiminen eessä, koska entinen ei oikein enää istu kunnolla. Selkä on muuttunut sen verran, että nykyinen satula nappas vähän edestä ja sen takia nousee takaa ylös.

En keksi oikein enää mitään kerrottavaa.. Hirveästi ei ole mitään tapahtunut, nyt kun Ville on saikulla, mutta kunhan aletaan tehdä taas normisti hommia, kirjoitan useammin tännekin mitä meille kuuluu. :)

#5

Oon kyllä tosi huono blogin kirjoittaja, kun aina unohtuu koko homma. Jospa sitä saisi itseään niskasta kiinni ja saisi päivittäin kirjoitettua. Tää viikko menee miun osalta Villen liikutuksilta ihan pipariksi.. Terveys reistailee ja tällä hetkellä kuumemittari näyttää yli 37 astetta.. Eilen illalla oli lämpöä 37.7, eli hevosen selkään ei oo mitään asiaa. :( onneksi ihana ystäväni Elli on luvannut käydä ratsastamassa ja juoksuttamassa Villeä, kun itse olen pois pelistä. Ärsyttää ihan suunnattomasti. Tuntuu että elämä potkii ihan kunnnolla päähän, kun jatkuvasti on kipeänä. Estenäyttökin painaa päälle, joka olisi ylihuomenna eikä miulla ole edes varmaa hevosta millä sen suorittaisin, koska hevonen jolla miun se piti alunperin suorittaa, sai lannehalvauksen. En ala.

Eilen illalla ennenkuin kuume nousi, kerkesin kuitenkin käydä ratsastamassa Villen. Onneksi. Harjoiteltiin maneesissa kulmien ratsastusta sekä ravaamista suoraan uraa pitkin seinän vieressä. Käynnissä seinän vieressä voi jo mennä, mutta ravissa Ville vielä yrittää kiemurrella, mutta hiljaa hyvä tulee. Monien toistojen jälkeen sekin alkoi ihan sujua jo. Lisäksi tehtiin ravi -käynti siirtymisiä niin, että istuin harjoitusravissa mahdollisimman paljon ja yritin sitä kautta säädellä ravin tempoa. Ville on tosi herkkä paino avuille, mikä helpotti tätä tehtävää tosi paljon ja saatiin hyviä siirtymisiä. Mentiin reipas 40 minuuttia, jonka jälkeen herra olikin hikinen. Kunto kun on vielä heikko, mutta kasvaa kuitenkin kokoajan. :) Villellä oli eilen kunnon pusu ja halipäivä. Ei meinannut jättää minuu millään "rauhaan" , kokoajan minuu haisteli ja tuuppi sekä työnti päätä syliin ja turvallaan höpläs naamasta minnuu. :) ihan pöhkö ukkeli <3 liekkö ollu ikävä :)

Sunnuntaina ja maanantaina Ville oli liinan päässä ja se sujui hyvin. Tänään, kun mie olen petipotilaana tän perhanan kuumeen takia, Elli käy ratsastamassa Villen.

Tässä nyt pikaisesti taas kuulumisia tältä viikolta, yritän huomenna muistaa kirjoittaa miten Ellillä ja Villellä oli sujunut. :)

#4

Heissan! Kirjoittelu on taas muutamalta päivältä jäänyt, kaiken hulinan ja huiskeen takia. Mutta! Maanantaina kävin siis ratsastamassa Villellä. (Edellisenä päivänä kaverini Vilma oli juoksuttanut Villen ja oli kuulema toiminut hyvin.) Käytiin maanantaina ensin kävelemässä Villen ja Jonnan kanssa pitkin Harjua niin, että mie olin selässä ja Jonna kävellen mukana. Ei oltu liinassa ollenkaan, kun Villelle se on ihan fine, että mennään ihan itsekseen jo. Kävellessä Ville tohisi ja pöhisi, niin innoissaan se oli. Jokivarressa tuumasin Jonnalle, että taidan kokeilla vähän ravia hetken aikaa, kun tiekin oli hyvässä kunnossa ja suht pehmeä. Pyysin Villen raviin ja alkuun hölkkäily sujuikin mallikkaasti, ilman ongelmia. Hetken päästä tunsin, että vauhti alkaa pikkuhiljaa kiihtyä ja aloin ottamaan Villeä kiinni, ensin tuloksetta. Herra päätti sitten yrittää kuskata minua pitkin poikin, mutta onneksi sain sen hetken päästä pysäytettyä. Jonna sanoi, että yhdessä vaiheessa kun meidän vauhti oli kiihtynyt ja mie olin ruennut ottamaan kiinni, niin oli näyttänyt siltä, että Ville laukkasi, vaikkei se laukannut missään vaiheessa. Ville hyppelehti ja pomppelehti todella kummallisesti, kun olin alkanut jarruttaa sen menoa. Sitä silmin nähden suututti suunnattomasti, kerran myös vähän keulakin nousi, kun ei saanut mennä miten halusi.. Oonkin tässä moisen tapauksen jälkeen tuumaillut, että maastoon meidän on pakko hankkia vähän voimakkaampi kuolain, ainakin alkuun kerta se tuolla lailla lähtee röyhkeästi rykimään. Muuten on toiminut kolmipala oliivilla tosi hyvin.

Käveltiin lenkki loppuun ja sitten päätin, että mennään maneesiin työskentelemään lopuksi. Tehtiin taas ihan perusjuttuja alkuun, pysähdyksiä ja siirtymisiä yms. Harjoiteltiin myös kävelyä kaviouraa pitkin, seinän vieressä. (Tää asia on ollu Villelle vaikee ymmärtää että seinän vieressä voi kävellä) yleensä kun ollaan aina alkukäynnit jouduttu puikkelehtimaan kaviouran sisäpuolella, että muut jotka tekee laukassa tai ravissa töitä, saavat käyttää uraa vapaasti, ilman että joku kävelee koko ajan edessä. Seinän vieressä kävelykin alkoi sujua hiljakseen, monen toiston jälkeen. Ravia mentiin isolla pääty-ympyrällä, välillä myös kulmiin ratsastaen. Oikea kierros Villelle on aina ollut vähän haastavampi, mutta siihenkin on tullut jo huima muutos alkuaikoihin verrattuna. Enää en juokse niin lapa edellä ja pää vinossa ulospäin. Nykyisin voi jo johtavalla ohjalla pyytää päätä vähän sisään tukevan sisäpohkeen lisäksi.

Kun työskenneltiin oikeassa kierroksessa ravissa, alkoi Ville yllättäen tarjota laukkaa, vaikken edes pyytänyt sitä sillä hetkellä eteenpäin. Koskaan aiemmin ei oltu siis laukattu niin, että joku oli selässä. Ajattelin selässä ollessani, että "no, samakos tuo, laukataan sitten". Nousin vähän kevyempään istuntaan ja sanoin samalla lailla kuin juoksuttaessa "laukka" ja maiskautin vähän. Ensin vain ravi kiihtyi, joten otin vähän vauhtia pois ja kokeilin uudelleen. Sama juttu, ravi vain kiihtyi. Kokeilin vielä, samojen apujen lisäksi, annoin vähän pohjetta ja laukka nousi!! Laukattiin muutama kierros isolla pääty-ympyrällä!! Taputin ja kehuin tosi paljon Villeä, miten hienosti se tajusikaan mitä siltä pyysin. Vaihdettiin suuntaa ja kokeiltiin sama juttu vasemmalle. Ja laukkahan nousi heti! Taas laukattiin pari kierrosta isolla ympyrällä, jonka jälkeen taas kehuin tosi paljon. :) on se vaan niin viisas :) tämän jälkeen mentiin kevyesti ravia ja käveltiin pitkät loppukäynnit. Palkinnoksi Ville sai monta palaa leipää. :)

Tiistaina kävin kevyesti juoksuttamassa Villen. Halusin nähdä, miten sen liikkuminen liinan päässä on muuttunut. Sekin on kehittynyt valtavasti, mm. Laukkaaminen sille on jo paljon helpompaa ja ravissa se polkee paremmin.

Tänään, keskiviikkona, Villellä on vapaa päivä. Koululla järkätään iltakisat ja osallistun kahteen luokkaan itsekin. Ja vaikken osallistuisikaanm, olisi molemmat maneesit iltaan asti varattuja, joten liikkuttaminen olisi vähän hankalaa.. maastoon en yksin vielä lähde ja kenttä on luultavasti vielä sen verran jäässä etten kehtaa sinne mennä. Huomenna ville pääseekin sitten hyppäämään kujaan taas!